February 24th, 2010

Tällä kuuluisalla sanonnalla kuvataan täydellisesti tämänhetkistä tunnetilaani koulua kohtaan. Mitä me teemme: esseitä, esseitä, ryhmätöitä, esseitä, esseitä ja vielä perkele kerran esseitä. Sitten vielä ihmetellään miksi minun verenpaineeni on lähtenyt räpylästä. Mikään ei ole niin vittumaista kuin jonkun saatanan esseen kirjoittaminen perkele!

Ja olkoot vaan rumia sanoja, see if I care! Mä inhoan kirjoittamista tietystä aiheesta ja tietyllä tavalla. On ihan turha piipittää että käyttäkkää omia sanoja, kun sanat ei ole omia, ne on muilta lainattu ja muokattu sen verran, ettei se ole plagiointia. Miksi meillä ei voisi olla vain tenttejä. Huomattavasti paremmin oppii asioita, kun joutuu lukemaan laajasti eri taudeista, kuin keskittyä esseellä yhteen. Whopty-fuckin-doo.

Jonkun pitäisi ottaa amerikasta mallia ja alkaa myymään esseiden tekoa. Täältä löytyisi yksi halukas maksaja!

Ainoa syy, mikä pitää minut enää koulunpenkillä on tuo täydellisen loistava keikkatyöpaikka, missä suoritin 2. harjoittelun (Nurmijärven tk. os 1.). Sinne kun menee, on kuin menisi kotiinsa (paitsi että siellä on siistimpää ). Vaikken tuolla keikalla olekkaan ollut kuin vasta kaksi kertaa (omaa syytä, kun sähläsin rekryn kanssa), on sinne aina yhtä mukava palata.