September 13th, 2009

Näin on jälleen yksi päivä takana. Nira keksi uuden leikin ojissa. Kuono työnnetään veteen ja puhalletaan kuplia nenästä . Niinhän se on, että yksinkertaiset asiat on niitä parhaita. Ja kun avokki jotain kommentoi paheksuvasti aavistuksen mutaisesta koirasta ja kehotti tätä menemään takaisin ojaan, niin Nira kirmasikin sitten märkänä ihan avokkiin kiinni ja ravisti itsensä kuivaksi.

Nira harrastaa sänkysukellusta. Eli kipitetään makuuhuoneen ovesta sisään, asetutaan sängyn viereen ja sukelletaan sängyn alle nukkumaan. Koirasta näkyy vain takavarpaat ja häntä, sekä hetken kuluttua tasainen tuhina nenästä. En tiedä mistä tämä neiti oppi sängyn alle kömpimisen jalon taidon, kun ei pentuna sitä harrastanut. Muutenkin ötökkä lähinnä makaa kaapin vieressä ketarat kohti taivaita.

Niran silmätippa rumba jatkuu edelleen... ja rumbaa se onkin ja avokilta tulee paheksuvia katseita. Silmätippojen laitosta on tullut (kuten lähes kaikesta lääkitykseen liittyvästä) mun ja Niran välinen leikki. Heti kun Nira näkee silmätippapullon mun kädessä, kirmaa tyttö ruokapöydän taakse/alle. Sitten minä hiivin takan/leivinuunin taakse ja odotan että Nira lähtee liikkumaan. Kun Nira on sitten valinnut kumpaa puolta uunia kulkee, mä tietenkin hiivin sen takana samaan suuntaan ja katkaisen siltä tien ruokapöydän alle. Ötökkä kirmaa päättömänä seuraavaan paikkaan, eli sohvalle, sängylle tai arkkupöydän taakse, jota ympäri sitten juostaan kilpaa.

Avokilla jostain syystä ei riitä huumori moiseen, vaan ottaa sitten tytön tylysti kiinni ja antaa silmätipat (ihme vakavikko). Eikös se niin ole, että koira oppii parhaiten leikin kautta .