Molemmat koirat ovat alkaneet taas metsänhoidollisen velvollisuuden, eli kuivien oksien karsimisen puista. Näin meidän koiramme pitää Natura -alueeksi merkittyä metsää/suota kunnossa. Oikeastaan pitäisi hakea EU-tukia.

Hoida sä se puoli, nii mä hoidan tän

Kun puut on hoidettu pois alta, niin sitten on hyvä taas vähän ryntäillä paikasta A paikkaan B. Edelliseen kameraan verrattuna, tällä nykyisellä ei tunnu saavan teräviä kuvia ei sitten millään tai sitten 'filmin' herkkyys pitää olla 400 jotta valovoimaa riittää mikä taas tarkoittaa loistavan rakeisia kuvia...mutta kuitenkin:

Tästä ei tiedä juokseeko lumihanki vai koira

Nyt kun lämpömittari on nostanut elohopeaa lähes etelänloma lukemiin, ei Nira ole edes yritänyt hakea Remyä lunta pöllyttäviin leikkeihin.

Tässä eräänä päivänä kun ikkunasta taas tarkistin, että Niruska on pihalla, niin tyttö makasi n. metrin päässä lintulaudasta ja tiaiset melkein istuskeli koiran päällä . Ilmeisesti nämä siivekkäät ovat oppineet, ettei tuo musta möhkäle saa niitä kiinni. Tosin pariin otteeseen joku talitintti on syönyt itsensä niin ähkyyn, että on jäänyt lintulaudalle lepäilemään. Yllättävän lähelle päästi ihmisenkin, ennenkuin lennähti vaappuen tiehensä.

Ei, korvat ei ole siimalla nostettu oksiin

Vaikka mulla onkin tatti otsassa tästä jatkuvasta jääkaudesta, niin koirat tykkää. Ainakin Nira on ihan onnesta oliivipuunoksana ja sukeltelee lumihankeen tuon tuostakin. Nira on ottanut nyt vakituiseksi tavaksi myös leikkiä (tai ainakin yrittää) Remyn kanssa lenkin aikana.

Snowfight!

Kuten aina ennenkin, Nira viipeltää 50m meidän edellä ja jää aina risteyksiin odottamaan, että onhan ne vielä tulossa tänne. Kun sitten me kaksijalkaiset + Remy pästään lähemmäs, Nira lukee ajatuksemme ja lähtee yleensä oikeaan suuntaan risteyksestä. Taas 50m ja tyttö istahtaa katsomaan taakseen, että tuleehan ne nyt varmasti tähän suuntaan.

Tässä kun on neidin ulkona olemista seurannu, tuli mieleen että sille pitäisi rakentaa joku tähystystorni. Pihalle kun on muodostunut aika korkea nietos, Nira menee aina korkeimmalle kohdalle tarkistelemaan ympäristöään.

...ja raskaan lenkin jälkeen lepoa

Lenkeillähän tulee jano ja koirathan juoksevan veden puutteessa käyttävät hyödyksi tuota valkoista, jauheen muodossa olevaa vettä.
Siinä missä Remy laittaa ensin ruokaliinan nätisti kaulaan, asettelee haarukan ja veitsen oikeaoppisesti lautasen (jota myös lumiseksi maaksi kutsutaan) oikealle puolelle, nostaa oikean etutassun pikkuanturan pystyyn ja hyvin siveän nätisti lipsuttaa kielellään lunta suuhunsa n. 1rkl kerralla, Nira tökkäsee kuonon lumeen, avaa suunsa ja ahmaisee lunta niin paljon kerralla suuhunsa kuin vain mahtuu.

Lumi ei ole edes hidaste

Pitkästä aikaa sain otettua kuvia vähän ulkonakin, mutta eihän tuolla pakkasessa kauaa sormet paljaana tähtäillä. Eteenkin asettuminen keskelle lumihankea, objektiivin suuntaus oletettuun kohtaan mistä Nira LUULTAVASTI tulee ehkä JOSKUS, on sen verran kylmää hommaa, ettei noita kuvia montaa tullu otettua.

Pois altaaaaaaa!

Kun lenkin jälkeen on sitten kupu ravittu ja tarkoitus olisi vähän levätä, niin eiköhän se jätkä tuu taas heilumaan sen hermeleen kameran kanssa niin ettei nukuttua saa. Salamat räiskii niin että silmissä näkyy vaan pisteitä!

Voi donitsi, TAASKO ton pitää mua kuvata?!

Ajattelin että onpas taas kiva kuvata kun koirat leikki kiltisti sängyllä

, kunnes avokki tuli kotiin ja pyysi makuuhuoneeseen. Enpä huomanut missä vaiheessa Nira oli taas saanut hävitystä aikaiseksi. Lyhyen ajan sisällä tyttö on riehuessaan tuhonnut kaksi tyynyliinaa, kaksi pussilakanaa ja nyt sitten aluslakanan.

Sisätiloissa nämä leikit on yleensä yo. tyyppisiä. Remy makaa ja Nira tekee kaiken työn. Sängyllä tosin Nirakin yrittää ottaa ruohonjuuritasoperspektiivistä yhteyttä Remyyn em. tyyleillä. Sitä mä kyllä ihmettelen, että jos koirilla on 12 kertaa herkempi kuulo kuin ihmisillä, niin eikö Remy ala kohta olla jo täysin kuuro, kun omiinkin korviin sattuu kun Nira oikein pistää ranttaliksi .

Tänään sitten tuli testattua tytön tottelevaisuus/kärsivällisyys. Laitoin kaksi mehevän kokoista rustoluuta ihan tiskipöydän reunalle ja seison itse vähän sivummalla, käskien Niraa minun normaalilla "m-mm" äännähdyksellä, eikä tuo venyväkuonoinen mutanttimerimakkara edes yrittänyt ottaa luuta, vaikka nenällä pääsikin koskettamaan.

Sitten Remy tyhmänrohkeana tuli aivan liian lähelle luita ja Nirahan ajoi pojan pois sellaisella raivolla, että Remy juoksi pois paikalta häntä syvällä kopien välissä. Itseasiassa en muista nähneeni tätä vanhusta liikkuvan noin vikkelään, paitsi pupun, linnun perässä .

Kesken lenkkiä koirat harvemmin intoutuvat leikkimään keskenään, mutta Niralla oli ilmeisesti hiukan tylsää kun ei ollut pupun/hirven/oravan hajuja/jälkiä missään. Leikki intoutui sen verran raisuksi, että minun oli pakko viheltää peli poikki.

Se höykytys, jonka kohteeksi Remy joutuu aina lenkin aluksi oli pientä tuon raivottaren meininkiin. Avokki olisi antanut jatkaa, mutta Niran silmistä näki että neiti on aivan ylikierroksilla. Ihme kyllä, neiti totteli ensimmäisestä käskystä.

Hajurako

Uusi hieno kamera ei ole vielä päässyt ulos, kun olisi ihan hauska taas kuvata tuon yhden temmeltämistä lumessa. On jotenkin täysin käsitämätöntä, että kukaan haluaa -20 asteen pakkasessa pyöriä lumessa ketarat kohti taivaita .