March 2nd, 2010

Ajoitukseni oli täydellinen. Käydessäni parvekkeella, huomasin Niran hipsivän omenapuun juurelle, jossa aikansa touhuttuaan nosti päänsä lumen seasta ja oli häntä onnesta kippurana. Hetken aikaa kesti tajuta, että omenapuuhun ripustettu talipallo oli tipahtanut (ilmeisesti Närhen aikaansaannoksia) ja tyttö kävi hakemassa sen pois.

Pieni lintunen mä oon...

Kumma kyllä, Nira ei syönyt palloa, minkä se kerran on tehnyt, vaan käveli pallo suussa rinteeseen ja hautasi sen sinne pahan päivän varalle . Eipä pääse tytöllä nälkä ainakaan yllättämään. Tätä piilotteluahan Nirushka harrasti jo kesällä luiden osalta. Kun se sai luun, se kävi kiireen vilkkaa piilottamassa sen ja tuli sitten takaisin ja otti surun murtaman ilmeen "se vaan hävis".

n. tunnin pihalla olon jälkeen sisällä kuivumassa

Tämä lumentulo ei kyllä tunnu Niraa haittaavan. n. 2m syvässä hangessa tyttö jaksaa pomppia ja temmeltää, tosin nyt ei pupun perään ihan niin helpolla päästäkkään, mutta yritystä riittää. Remy puolestaan on ihan tassuton tuossa infernaalisessa lumihangessa. Eteenkin nyt, kun lämpö on noussut sen verran, että lumi on plussan puolella, on pojan eteneminen lähes mahdotonta ilman ihmisen apua.

Se hyväpuoli tässä lumimäärässä on, että Nirakin väsähtää lenkistä sen verran, että illat on ollu aika rauhallisia. Meillä kaksijalkaisilla tuo lenkki menee näin plussan puolella ollessa enemmän takamuksella/selällään, kuin seisaaltaan.