This blog is here for archive purposes only. It will not be updated or maintained.

The new location and new blog can be found at evolutions.fi

* * * * * * * *

Tämä blogi on arkistoitu, eikä tätä tulla päivittämään eikä ylläpitämään.

Uuden paikan ja blogin sijainti löytyy osoitteesta evolutions.fi.

Tämän blogin ylläpito loppui tähän.

Uusi doggy blog löytyypi täältä.

Ja pääpaikkana on resurrection.fi

Johan oli taas rähinä. Ötökät sai luut ja kun Nira sitten kyllästyi omaansa, päätti tyttö alkaa taas normaalin psyykkaamisensa. Remy, joka nakersi omaansa tyytyväisenä pöydän alla, sai tuta Niran päättäväisyyden ja omistushalukkuuden. Ensin tyttö tuijotti, hiipi lähemmäs, tuijotti, hiipi lähemmäs ja sitten kävi kimppuun . No tälläistähän me emme tietenkään hyväksyneet, joten tyttö puolinelssonilla pois paikalta ja tilanteen rauhoitus.

Ulkona meillä on taas kivaa. Jopa meillä kaksi jalkaisilla alkaa tuo otsasta esiin työntynyt tatti painua takaisin sisään, kun aurinko oikein hellii metsälenkeillä. Se tosin onkin ainoa hellä siinä touhussa, kun tuo musta mörssäri välillä pistää vanhaa herraa niin että ulina vaan kuuluu.

Target acquired...

Kesällä pitää kyllä suojata tuo yksi pihan koivu, jonne koirat ajavat lintulaudalla vierailevat oravat. Nämä tuuhea häntäiset koivun koristeet sitten heiluskelevat hiljaa tuulessa sillä välin, kun koirat yrittävät epätoivoisesti kiivetä koivun runkoa ylöspäin .

Nira välillä kyllästyy kun mitään ei koskaan ikinä saa kiinni, että päätti lähteä korpin perään (joka lensi n. 20m korkeudella), koska se kuulemma katsoi Niraa alaspäin .

Mitähän muuta...niin, blogin siirtymiset paikasta A paikkaan B on nyt vähän sitten vaiheessa ja muuttunut, kun tuo WordPress ei oikein tarjonnut sitä, mitä kaipailin. Joten toistaiseksi näillä eväillä mennään.

Näissä tunnelmissa mennään.

Tänään Remy sai hirveän raivokohtauksen tietokonehuoneessa. Kun sitten hiivin paikalle, oletin että ikkunasta on taas näkynyt orava irvistelemässä, mutta kyseessä oli kyllä tuuheahäntäinen otus. Kettu tulla tepasteli meidän rinteen portaita alas ja puolivälin tasanteella lähti sitten sisältä kuuluvasta haukkukonsertista välittämättä tepastelemaan kohti metsää.

Tilanne sitten rauhottui ja päästin koirat parvekkeelle, mistä alkoi n. 20 min kuluttua armoton räkse. Nirastakin lähti niin outoja haukahduksia, ettei tainnut tyttö itsekään oikein tietää oliko onnesta sekaisin, riemusta rusinana vai vahtimisesta vinhana. Oletettavasti tämä samainen kettu oli tehnyt pienen mutkan ja tepasteli nyt sitten pellolla. Tietenkin edessä oli sen verran paljon oksia, että kamerahan ei suostunut tarkentumaan kaukaisuuteen, joten se niistä kuvista.

Masennusta potentiaalisen leikkikaverin menetyksestä

Ajoitukseni oli täydellinen. Käydessäni parvekkeella, huomasin Niran hipsivän omenapuun juurelle, jossa aikansa touhuttuaan nosti päänsä lumen seasta ja oli häntä onnesta kippurana. Hetken aikaa kesti tajuta, että omenapuuhun ripustettu talipallo oli tipahtanut (ilmeisesti Närhen aikaansaannoksia) ja tyttö kävi hakemassa sen pois.

Pieni lintunen mä oon...

Kumma kyllä, Nira ei syönyt palloa, minkä se kerran on tehnyt, vaan käveli pallo suussa rinteeseen ja hautasi sen sinne pahan päivän varalle . Eipä pääse tytöllä nälkä ainakaan yllättämään. Tätä piilotteluahan Nirushka harrasti jo kesällä luiden osalta. Kun se sai luun, se kävi kiireen vilkkaa piilottamassa sen ja tuli sitten takaisin ja otti surun murtaman ilmeen "se vaan hävis".

n. tunnin pihalla olon jälkeen sisällä kuivumassa

Tämä lumentulo ei kyllä tunnu Niraa haittaavan. n. 2m syvässä hangessa tyttö jaksaa pomppia ja temmeltää, tosin nyt ei pupun perään ihan niin helpolla päästäkkään, mutta yritystä riittää. Remy puolestaan on ihan tassuton tuossa infernaalisessa lumihangessa. Eteenkin nyt, kun lämpö on noussut sen verran, että lumi on plussan puolella, on pojan eteneminen lähes mahdotonta ilman ihmisen apua.

Se hyväpuoli tässä lumimäärässä on, että Nirakin väsähtää lenkistä sen verran, että illat on ollu aika rauhallisia. Meillä kaksijalkaisilla tuo lenkki menee näin plussan puolella ollessa enemmän takamuksella/selällään, kuin seisaaltaan.