Blogiohjelmaan turhautuneena, tämä blogi lakkasi olemasta ja siirtyi WordPressin alle. Tämä siirtyy jossain vaiheessa ajasta iäisyyteen.
Uusi blogi löytyy täältä www.evolutions.fi/dogs
Onhan tuo tyttö ihan Oikea Vahtikoira. Se rakastaa istua tuolla tyhjällä pihalla ja tarkkailla maailmaa. Ei sillä, että siellä mitään suurempaa keskellä metsää pääsisi tapahtumaan, tosin ehkä parempi niin..
Tiedä sitten olisiko vilkasliikenteinen asuinpaikka sille antoisampi, olisi ainakin kauheasti erilaista katsottavaa ja kommentoitavaa.
Niran huomion saivat viikonloppuna lukemattomat linnut ja muutama orava. Viime keväällä soitimella oleva kettupariskunta nähtiin ja melkein koettiinkin turhan läheltä, kun Nirushka lähti kipittämään häntä käyränä kohti pellolla seisovaa kettua. Kettu Niran nähdessään lähti tulemaan tyttöä vastaan, mutta onneksi Nira totteli käskyä, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan hovawart-kettupentuja 
.
Kevään tulo näkyy koirisssa lenkillä ollessa: hajuja ja jälkiä riittää ihan eri tavalla nuuskuteltavaksi, ongelmana on vain tuo metrinen hanki, jossa ei edes Nira jaksa loppumattomiin kahlata. Josko kohta olis kevät??? 
Ilmojen lämmetessä ja auringon paistaessa Niran lenkit menee jo suurimmaksi osaksi polun viereen puolivoltilla heittäytyen ja lumessa pyörien. Ilmeisesti tyttö vaistoaa lumien sulavan ja käyttää viimeiset hetket hyväkseen, ennen kesän jäkälä/ojasukelluksia.
Nira on kehittänyt myös jonkinlaisen salmiakkiaddiktion ja oli eilen illalla pihistänyt avokin salmiakkirasian. Tietenkään tyttö ei syönyt niitä, vaan repi laatikon hajalle ja nuoli jokaista salmiakkia kerran, ennenkuin oli tyytyväinen. Avokki oli vähemmän tyytyväinen tähän tilanteeseen .
Tässä päivänä eräänä Niran ollessa yksin ulkona alkoi pihalta kuulua armoton haukunta. Kun parvekkeelta kävin sitten katsomassa tilannetta, huomasin naapurin samojedin tuleen pihaan tötterö päässä. Nira epäpihavahtimaiseen tapaansa ei uskaltanut tämän tulokkaan luokse mennä ennenkuin itse menin pihalle, ja sitten se riemu olikin katossa ja tyttö piti rauhoitella kun vanha herra ei oikein pysynyt tahdissa ja kaulurikin hidasti liikkeitä.
Sitten kolmisin lähdettiin kävelemään naapuriin (n. 500m) ja jos joku BH-kokeen tuomari olisi nähnyt kuinka nätisti Nira kulki mukana ILMAN hihnaa, olisi BH-tunnus saatu automaattisesti 
. Myös paluumatkan Nira kulki nätisti lähellä ja uskoi jopa käskyjä. En mä silti kyllä kaupungissa uskaltaisi ilman hihnaa tuon härvelin kanssa kulkea. Mikäs siinä kun häiriötekijöitä ei ollut ympärillä .
Ei muuta kuin kevään odotusta kaikille.
Arkea on nyt määrittänyt aika lailla pakkasasteet. Täällä meidän omassa mikroilmastossa lämpö- tai siis kylmätila on ollut jo lähes viikon ajan koko ajan tapissa. Siis nyt alkaa jo riittää tätä talvea ja näitä pakkasia. Joka aamu herätään noin -32 asteen kylmätilaan ja koko päivän jatkuu melkein samana. Koirien kanssa ei pääse kovin monimutkaisille lenkeille kun ennen näitä pakkasia lumentulo tukki polut ja sen jälkeen on niin kylmä, että tassut jäätyy.
Mutta koirat on jostain syystä ihan sekoboltseja sään suhteen 
Kun (silloin joskus vuosisatoja sitten) ulkona on -10, kumpikin nirsoilee ulkona olemisen kanssa. Annas mittarin näyttää -30, niin molemmat menee into piukeina hankeen köllöttelemään. Dogs 
Ehkä niillä on enemmän sitä lämmittävää ruskeaa rasvaa 
Ai niin se haava? Se alkoi sitten parantua hunajalla ja huolenpidolla aika nopeasti. Jonkin aikaa neidillä oli kyljessä reikä, mutta nyt ei ole enää mitään jälkeä. Kunnes seuraavaan kertaan On tuo sen verran höösäävä sählä, että eiköhän se taas keksi jossakin vaiheessa juosta päin puuta tai muuta idioottimaista..
Haava on parantunut hitaasti ja varmasti, tosin tyttö on nyt joutunut pitämään t-paitaa päällä, kun sideharso ei pysynyt paikoillaan ja taitokset tyttö nuoli/repi irti. Nira on alistunut kohtaloonsa hyvin, eikä ole kävellyt oudosti tai yrittänyt nykiä paitaa pois päältään.
Tänään lenkillä meikäläisen sydän pysähtyi hetkeksi, kun Nira kipitteli ohitseni tyytyväisen näköisenä jäniksen jalat suussaan. Hetken kesti tajuta että kyseessä oli jo kuollut ötökkä, eikä mikään Niran metsästämä. Nira oli tosi ylpeä löytämästään aarteestaan, mutta suostui jättämään sen polun varteen.
Muuten elämä täällä rullaa samaa mallia, Nira on söpölutumussukka ja Remy välillä ärripurri.
:: Next >>