Tähän päättyy tämän blogin tarina. Hekumoinnit uusista teknoleluista löytyy
osoitteesta www.evolutions.fi/gadgets
Eli tätä blogia ei enää päivitetä ja tämä siirtyy roskakoriin jossain vaiheessa.
Media center PC:tä varten tuli aikoinaan hankittua 'nopeampi' tukiasema ja USB tikku. Alussa PC oli Buffalon G54 tukiasemassa kiinni nopeudella 54Mbit/s ja oletin eron olevan huikea kun kytkin koneen TP-Linkin WR-841N asemaan, jonka max nopeus on tuo 300Mbit/s (tikun max nopeus 150Mbit/s).
Käytännössä ero oli ±0. Testasin pienemmillä tiedostoilla ja isoilla ja lopputulos oli se, että välillä siirto oli pari sekunttia nopeampi ja välillä hitaampi.
Kotona käytössä on @450 langaton laajakaista, jonka nopeus ei päätä huimaa. Sen lisäksi liittymässä on 5Gbit/kk katto, jonka ylittymisen jälkeen nopeudet romahtaa ja yhteydet alkaa pätkiä/pysähdellä.
Ensimmäinen 'korjaus' oli kellokytkin, jolla @450 modeemista räpsästiin virta päälle ja pois (1 min) kerran tunnissa. Tämä keino toimi melkein puoli vuotta, kunnes tuokaan ei enää riittänyt, vaan liikennöinti alkoi pysähdellä useammin.
Vastaus ongelmaan löytyi sitten USB ohjatusta releestä, joka yhdistettynä 5min välein tehtävään ping testiin ratkaisi sitten tämän jumikumi ongelman.
Noh, sitten silmiin sattui Saunalahden tarjous mokkulasta ja pakkohan se oli sitten moinen hankkia, kun HTC Desire oli jo vilautellut 3G yhteyksiä täällä, missä ei kännykät meinaa toimia. Sitä ennen piti tietenkin hankkia reititin, joka osaisi käyttää kahta internetyhteyttä ja pienellä etsimisellä löysin toisen TP-Linkin tuotteen.
Tuotteen valinnassa kävi pieni virhe, koska oletin että reititin osaa jakaa liikenteen molempiin yhteyksiin yhtäaikaa, mutta näin ei sitten ollutkaan. Reititin ohjaa liikenteen vain toista kaistaa pitkin ja toinen on varayhteytenä, johon tämä laatikko vaihtaa automaattisesti toisen pettäessä.
Tämä vaihdos toimii varsin nopeasti, mikäli 3G yhteys on preferred ja WAN on backuppina 3G:n pettäessä. Mikäli WAN on preferred WANin pettäessä, liikenteen ohjautuminen mokkulaan kestää 5-7min.
Muutenkin tämän TP-Linkin toiminta näiden reititysten kanssa on aika huteraa ja koskaan ei tiedä kytkeytyykö 3G yhteys päälle vai ei. Mikäli 3G on päällä ja toimii, niin WAN laitteen kytkeminen päälle/pois saattaa sekoittaa kytkimen reitittämään liikenteen hetkeksi WANiin, ennenkuin siirtää sen takaisin 3G:n 
.
Luotettava handsfreeni, Nokian BH-900 ei enää jaksa keskustella kuin tunnin ja sitten loppuu akku. Jälleen syy ostaa uusi lelu ja pienen etsiskelyn ja harkinnan jälkeen päädyin Plantronicsin lippulaivaan.
Kuten kaikissa paremmissa bt hf:ssä, tässäkin on kaksi mikrofonia, jolla yritetään parantaa kuuluvuutta meluisimmissa olosuhteissa. Plantronicsilla on myös jokin hieno WindSmart systeemi, jonka pitäisi myös vähentää tuulen aiheuttamaa ongelmaa.
Plantronics istuu korvaan varsin hyvin, eikä paina edes 2h käytön jälkeen. Luuri on niin huomaamaton ja kevyesti korvalle istuva, että välillä tuntuu sen tippuvan. Vaikka päätä ravistelee ja kumartelee, niin eipä tuo ole toistaiseksi pudonnut.
Vastaanottaja on kehunut äänen laatua erinomaiseksi, se on selkeä ja suhisevat kirjaimet erottuvat toisistaan. Itse plantronicsin kuulokeäänen laatu on mielestäni varsin hyvä, ei tosin wanhan Sony-Ericssonin puomihf:n tasoa, mutta Nokian BH-900 vastaava.
Hf:stä löytyy on/off, vastaus, sekä äänenvoimakkuusäädön painikkeet. Tuo on/off painike on sijoitettu mielestäni varsin hankalasti, joten on helpompi painaa sitä kun hf on kädessä.
Luuri ladataan MicroUSB portin kautta, mikä helpottaa tämän talouden elämää kun pöydällä ei ole TAAS uutta laturia. Kokemus hf:stä on toistaiseksi hyvä, vaikka tuota 'tuulen kestävyyttä' ei vielä ole testattu.
HTC TyTN on jo pitkään palvellut ykkös puhelimena, mutta aika on jo kulkenut tämän luurin ohi. Avokin kanssa pidettiin kokous, missä päätös Android puhelimesta syntyi. Sekunnin murto-osan mietimme iPhonea, mutta halu niin suljettuun järjestelmään ei innostanut.
Vaihtoehtona oli lopulta Desire tai Galaxy S. Mitä forumeilta luin, jäi sellainen käsitys, että Galaxyssa olisi enemmän ongelmia, joten kisan voitti HTC.
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi nopeuteen, jolla puhelin reagoi. ohjelmat käynnistyivät ilman odottelua, nettiohjelma toimi ripeästi, sosiaaliset mediaohjelmat pyöri jouhevasti ja asetusten laittaminen oli helppoa.
HTC Sense on erinomainen viritys, jonka ansiosta puhelimen käyttöliittymä on helposti hallittava. Ainoa asia, jolle ei voi mitään on kosketusnäytöllä toimivan näppäimistön kamaluus. kirjoitusvirheitä korjaava ohjelmisto ja ennakoiva tekstinsyöttö auttaa paljon kunhan siihen tottuu. Tämä bloggaus on kirjoitettu kokonaan Desire:lla 
Erityisesti Android market saa minulta kiitosta ohjelmien saatavuudessa ja monipuolisuudessa. erityisesti ilmaisohjelmien määrä on aivan eri luokkaa vrt. Windows ohjelmat.
Puhelimen AGPS löytää satelliitit nopeasti eikä tunnu kärsivän samasta luotettavuus ongelmista kuin Galaxy S. Vahinko vaan, että Googlen oma navigointiohjelma ei toimi suomessa. olen testannut kolmea kaupallista navi ohjelmaa (nDrive, Navigon ja joku venäläinen) joista Navigon on paras, muttei Tomtomin tasoinen.
Jos jotain negatiivisista sanottavaa on, niin huono Exchange synkronointi ja äänikäskyjen toimimattomuus bluetooth handsfreen yli. Luurista löytyy kyllä direct push, jonka avulla exchange kalenterin, kontaktit ja mailit saadaan synkattua, mutta sisäverkossa tämä ei onnistu.
Desire on loistava joka paikan höylä, mutta Microsoft Windows maailman business puhelimeksi siitä ei oikein ole yo. ongelman vuoksi. Android osaa kyllä lukea office 2007 formaattia, mutta ilman kolmannen osapuolen ohjelmaa, niiden luominen ei onnistu.
Veitsifetismi jatkuu, tällä kertaa kolmella uudella vehkeellä. Koska Leatherman Nehalem on auttamattoman kolho ja iso hirvistys, piti saada vähän kätevämpi ja näppärämpi laite. Ensimmäiseksi tuli hankittua Hong Kongista joku Retki -veitsirimpula, jota nyt ei julkisesti kehtaa kantaa, mutta autotallikäytössä välttävä
Veitsen kahvan väritys oli alunperin ns. camo, jota en ole a) koskaan ymmärtänyt...tarkoitus hävittää puukko luontoon helpommin? b) camo väritys on jotenkin niin redneck/hillbillyä ja suoraan Syvä joki meininkiä.
Ei muuta ku maalitölkki esiin ja uutta väriä pintaan. No, veitsi on hengenvaarallinen, koska tuo liner lock -lukitusmekanismi ei mene päälle, ellei veitsen terää paina kunnolla auki. Muutamaan otteeseen on meinannut sormi leikkautua irti . Ongelma ratkaistiin viilaamalla veitsen juuren kohtaa hiuksen ohuesti, jolloin tuo lukitusmekanismi napsahtaa paikoilleen.
No sitten vähän laadukkaampiin veitsiin, eli Hibben Pro Tailwind ja MTech Evolutions. Molemmissa on sama liner lock mekanismi, joista MTechin toimii varmemmin, koska tuo lukituslevy napsahtaa keskelle terän niveltä, kun taas Hibbenissä se jää ihan reunalle (veitsen sivuttainen vääntö saattaa vapauttaa lukituksen).
Molemmat veitset ovat selkeästi pienempiä kuin Nehalem ja ovat myös parempia kädessä. Hibbenin loppuviimeistely on ergonomian osalta parempi, koska MTechin veitsiuran reunat ovat varsin terävät ja painavat inhasti kämmentä.
Hibbenissä on jousiavusteinen avaus, eli kun terää työntää peukalolla esiin, napsahtaa terä auki. MTechissä tätä ominaisuutta ei ole, mutta itse näihin avusteisiin tottumattomana, tuo MTech tuntuu hiukan varmemmalta.
Molemmat veitset sopivat hyvin käteen ja terän kapeuden ansiosta leikkaaminen on helpompaa. Terä ei kuitenkaan ole niin ohut, että se taipuisi kovinkaan paljoa väännön alla. Kaiken kaikkiaan varsin hyvät veitset.
:: Next >>